Kaksi näkökulmaa

Sama tarina kerrottuna kahdella tavalla:

Pakenin joulua Suomeen, jossa en ole viettänyt sitä neljääntoista vuoteen. Joudun juhlimaan sitä tänä vuonna yksin lasten kanssa, koska mies lähti tammikuussa. Elämäni vaikein vuosi on lopullaan. Mutta en vieläkään tiedä, miten selviän tästä eteenpäin. Mikään tuskin muuttuu uutena vuotena. En edes tiedä mitä haluan, saati sitten, mihin pystyn yksinhuoltajana. En kykene rakentamaan enää uraa, rahaa tarvitsisi sitäkin enemmän ja lapset ovat vielä niin pieniä. Koen olevani täysin riittämätön.

Lasten kanssa on hankalaa matkustaa yksin. Hävettää viedä heitä kylään, kun he eivät osaa käyttäytyä ja hyppivät seinille. Siinäkin olen epäonnistunut tänä vuonna. Varmasti ihmiset säälivät minua ja lapsiani. Mutta varmaan sitä on ihan turha toivoakaan parempaa, kun kaiken joutuu kerran yksin tekemään. Eihän yksinhuoltajaäiti voi millään riittää kolmelle pienelle lapselle ja selvitä paineista selväjärkisenä.

Kaikenlisäksi Suomessa on kylmää, märkää ja pimeää. Se väsyttää ja masentaa entistäkin enemmän. Ja lasten kanssa on ärsyttävää jatkuva kurahousujen pukeminen ja riisuminen. Mutta kotiinkaan ei houkuttele palata, kun arki on niin raatelevaa.

---

Päätin tulla Suomeen juhlimaan joulua ensimmäistä kertaa neljääntoista vuoteen. Päätös oli minun. Toinen vaihtoehto olisi ollut jäädä juhlimaan joulua Berliiniin lasten isän kanssa. Ajattelin kuitenkin, että lapsille olisi kiva tulla Suomeen ja kokea ensimmäinen kunnon suomalainen tonttujoulu! Eikä minun tarvitse täällä ainakaan kokea oloani yksinäiseksi tai oudoksi, kun ympärillä on paljon sukua ja ystäviä.

Kulunut vuosi on ollut elämäni haasteellisin, mutta voin mielestäni olla ylpeä siitä, kuinka olen selvinnyt. Olen oppinut elämästä, ihmisistä ja itsestäni tänä vuonna niin paljon, että olen tapahtuneesta sisäisestä kasvusta lähinnä kiitollinen. Olen iloinen siitä, etten ole enää se sama laatikkopäinen, ahdasmielinen, joustamaton minä, joka olin vielä noin puolitoista vuotta sitten ennen kriisiä.

Ihanaa olla pitkästä aikaa jouluna Suomessa! Lapset nauttivatkin joulutunnelmasta ja laskevat innokkaasti öitä aattoon. Välillä innokkuus menee överiksi, mutta Suomessa lapset saavat olla lapsia. Heiltä ei odoteta pikkuaikuisen käyttäytymistä ja koen olevani täällä kaikesta huolimatta tervetullut vieras lasteni kanssa.

Vaikka lasten kanssa liikkuminen paikasta toiseen on joskus työlästä, se on silti sen arvoista: Paikan muutos antaa vaihtelua elämään ja virkistää pimeän talven keskellä. On itseasiassa oikein tunnelmallista, kun Suomesssa on niin pimeää, että jouluvaloista ja kynttilöistä pääsee nauttimaan oikein kunnolla.