torstai 31. lokakuuta 2013

En anna periksi

Tänään tuli mieleen, että enhän se ollutkaan minä, joka tässä kilpailussa nimeltä avioliitto luovutti. Minä en heittänyt pyyhettä kehään. Minä en keskeyttänyt, kun voimat hiipuivat.

Miksi sitten jatkuvasti koen epäonnistuneeni? Miksi koen olevani luopio, epäonnistuja, keskeyttäjä, häviäjä?

Ei. En ole voittaja, mutten myöskään häviäjä. Minä vien tämän kilpailun kunniakkaasti päätökseen, juoksen maaliin asti.

Teen samoin, kuin viime viikonloppuna juoksemassani kilpailussa: Ajalla ei ole merkitystä, maaliin pääsyllä kyllä. Juoksua ei keskeytetä, ellei se keskeytä sinua.

Selviytyäkseni viime sunnuntaina maaliin, etsin viimeisetkin voimat, pusersin entistä kovempaa. Löysin uusia voimavaroja sellaisista lihaksista, joiden en tiennyt olevan olemassakaan.

Niin teen myös elämässäni: minä saatan nämä lapset täysi-ikäisiksi. Minä en luovuta, en hylkää.

Maalissa.


3 kommenttia:

  1. ... kuulostaa tutulta ..., kiitos Anni tarinasi jakamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja voimia sinulle elämäntaipaleellasi.

      Poista
  2. kiitos itsellesi palautteesta ja iloista syksyä!

    VastaaPoista